Olen hyvin surullisena ja pettyneenä seurannut viimeaikaisia tapahtumia työpaikassani eduskunnassa. YLE julkaisi viime viikolla selvityksen, jonka mukaan useampi kuin joka kymmenes avustaja on kokenut seksuaalista häirintää kuluvan vaalikauden aikana. Suurimmassa osassa avustajien ja muiden työntekijöiden vastauksista toistuu kertomus, jossa ahdistelijalla on ollut valta-asema suhteessa ahdisteltavaan.

Avustajat ilman rajoja –verkosto otti jutun ilmestymisen jälkeen kantaa siihen, että eduskunnan hallinto on suhtautunut puutteellisesti ja jopa haluttomasti kansanedustajien avustajien ilmoittamiin häirintätapauksiin. Häirinnän yleisyys on ollut tiedossa toistuvasti teetetyissä työpaikkaselvityksissä, mutta uusia toimia tilanteen korjaamiseksi ei ole toteutettu. Tai no, eduskunta kyllä laittoi ulos tiedotteen, jonka mukaan eduskunnassa on häirinnälle nollatoleranssi. Nollatoleranssi ei kuitenkaan synny pelkästään siitä tiedottamalla.

Eduskunnassa käytiin juuri ajankohtaiskeskustelu, jossa kaikenlainen häirintä tuomittiin yksimielisesti. Kansanedustajat myös peräänkuuluttivat eduskunnalta vaadittavaa esimerkkiä häirinnän kitkemisessä.

Eipä kulunut aikaakaan, kun saimme lukea perussuomalaisten kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen käyneen humalassa käsiksi edustajakollegaan ja tehneen hänelle väkisin seksuaalisen teon eduskuntatalossa. Anteeksipyyntökin oli muotoa ”ei tule toistumaan ennen kuin olen seuraavan kerran kännissä”. Hakkaraisen mukaan seksuaalisesta häirinnästä ei kannata välittää, koska siitä ei jää jälkeä.

Pöyristyttävää! Vielä erikoisemmaksi tilanteen tekee se, että eduskunnan hallintojohtajan mukaan eduskunnan häirinnänvastaisissa toimissa ei juurikaan ole parannettavaa. Häirintää kokeneen tulisi ensisijaisesti selvittää tapaus itse häiritsijän kanssa. Uusia sanktioita ei hänen mukaansa ole tarvetta asettaa häiritsijälle. Eduskunnan puhemies esitti ratkaisuksi pikkujoulujen kieltämistä ja tekijän nuhtelua.

Seksuaalisesta häirinnästä on aina jouduttava vastuuseen, oli kansanedustaja tai ei. Pikkujoulujen kieltäminen tai nuhtelu eivät ole ratkaisuja. Eduskunnan tulee näyttää esimerkkiä ja sen tulee toimillaan näyttää, mitä nollatoleranssi käytännössä tarkoittaa.

Eduskunta voisi esimerkiksi
– Nimetä häirintäyhdyshenkilöt, joihin häirintää kokenut voi olla yhteydessä
– Kouluttaa työyhteisöä tunnistamaan häirintätilanteet ja antaa työkaluja puuttua niihin
– Asioiden tulee myös mennä aidosti eteenpäin organisaatiossa ja johtaa johonkin. Häirinnän uhrille ei saa kasata liian suurta taakkaa tai riskiä asian edistämisestä.
– Lisäksi eduskuntaryhmän tulee sulkea häirintään syyllistynyt ”jäähylle” eduskuntaryhmästä ja puolueen keskeisistä luottamustoimista.

Janika Takatalo