Julkaistu Verkkouutiset -blogissani 22.4.2021
EU:n ilmastolaki – erittäin hyvä muttei täydellinen
Eurooppa tavoittelee ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä ja tämä aiotaan paaluttaa lainsäädäntöön historiallisen ilmastolain kautta. Päätavoitteesta vallitsee laaja yhteinen näkemys, mutta vääntöä parlamentin ja jäsenmaiden välillä on käyty nyt erityisesti vuoden 2030 välitavoitteesta. Ongelmia liittyy muun muassa nielujen ja päästöjen laskentatapoihin sekä siihen, miten vastuut tullaan jyvittämään eri maiden välille.
Neuvotteluja on käyty Brysselissä tiivistahtisesti, sillä valmista piti tulla ennen Yhdysvaltojen presidentti Joe Bidenin koolle kutsumaa ilmastohuippukokousta. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä trilogeissa saavutettiinkin sopu EU-parlamentin ja neuvoston välillä. Sen mukaan EU sitoutuu vähentämään päästöjään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (vuoden 1990 tasoon verrattuna). Jos hiilinielut toimivat hyvin, voidaan päästä jopa 57 prosenttiin. Tulos on erittäin hyvä, muttei likimainkaan täydellinen.
Mepit toivoivat vieläkin kunnianhimoisempaa 60 prosentin vähennystavoitetta. Kansalaisjärjestöt ovat vaatineet 65 prosentin vähennystä. Vaikka näihin ei aivan päästykään, saavutetulla sovulla on kuitenkin tosiasiallista merkitystä maailman mittakaavassa ja se on selvä parannus nykytilaan. Huolena on kuitenkin se, miten kiristykset saadaan ulotettua tasaisesti jokaiseen jäsenmaahan. Nyt uhkaa käydä niin, että edelläkävijämaat tekevät paljon ja loput ovat vapaamatkustajia. Tiukempi ja kaikkia yhtäläisesti sitova välitavoite olisi myös helpottanut ja nopeuttanut vuoden 2050 päätavoitteeseen sekä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääsyä.
Päästövähennystavoitteen lisäksi tervetullut päätös neuvotteluista oli EU-tason riippumattoman tieteellisen asiantuntijaelimen perustaminen. Se auttaa unionia tekemään tulevaisuudessa entistä paremmin tieteeseen perustuvaa ilmastopolitiikkaa. Lisäksi päätettiin hiilineutraaliusbudjetista vuosille 2030-2050. Komissio on myös valmistellut tiekarttaa, jolla se voi seurata tavoitteiden etenemistä ja tarvittaessa vaatia korjauksia.
Yhtä tärkeää kuin ilmastonmuutoksen torjuminen on mielestäni myös luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Jos annamme kasvi- ja eläinlajien köyhtyä, kiihdyttää se entisestään myös ilmastonmuutosta ja heikentää meidän kykyämme sopeutua siihen. Onneksi EU:lla on osana Green Dealia myös tuore biodiversiteettistrategia.
Katsoin siihen liittyen juuri paljon puhuttaneen Seaspiracy-dokumentin Netflixistä ja vaikka dokumenttia on myös kritisoitu, avasi se ainakin omat silmäni sille, mitä meren pinnan alla tapahtuu. Liikaa huomio on kiinnittynyt tähän asti vain maanpäällisen luonnon suojeluun, kun esimerkiksi liikakalastus ja siitä johtuva ekosysteemien romahdus veden alla on asia, joka vaikuttaa tulevaisuuteemme vieläkin nopeammin. EU aikoo nyt suojella 30 prosenttia Euroopan merialueista, mikä on hyvä alku.
Yhteisten ylikansallisten toimien lisäksi monet tulevaisuuden haasteista ratkaistaan kaupungeissa. Päättäjiksi kannattaakin tulevissa kuntavaaleissa äänestää henkilöitä, joilla on tietoa ja halua toimia vastuullisesti ilmaston ja ympäristön eteen. Ilmastokriisi voidaan ratkaista tekemällä kaikkemme niin globaalilla, paikallisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Vaikka kaikki toimista eivät olekaan kivoja ja helppoja, tulee niiden tekeminen paljon edullisemmaksi nyt kuin myöhemmin.
