Turku tunnetaan urheilukaupunkina – Paavo Nurmen kotikaupunkina. Olemme tuttuja niin penkkiurheilijoille, kuntoliikunnan harrastajille kuin kilpaurheilijoillekin. Meillä on valtavan hyvät harrastuspaikkamahdollisuudet ja laaja lajikirjo. Seurat tekevät hienoa työtä monipuolisten harrastusmahdollisuuksien ylläpitämisessä.

Parhaatkaan puitteet eivät kuitenkaan vielä automaattisesti tarkoita, että kaikki liikkuisivat. Liikunnan puute on yksi suurimmista kehittyneitä maita kiusaavista haasteista. Ongelma ei ole siinä, että kategorisesti kaikki liikkuvat liian vähän vaan siinä, että liikkumattomuus kasautuu. Liian vähäinen liikunta aiheuttaa tutkimusten mukaan 2 miljardin euron vuosittaiset kustannukset Suomessa. On aloitettava muutos, jossa yhä useampi liikkuu säännöllisesti.

Vaikuttavinta on, jos liikunnallinen elämäntapa opitaan jo lapsena. Liikkuvista lapsista tulee myös useammin liikkuvia aikuisia. Siksi on tärkeää tavoittaa koko ikäluokka jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, ja antaa siellä liikunnalliset eväät elämään. Onkin tärkeää, että liikunnallisuus on luonteva osa päiväkotien ja koulujen arkea, ja että niiden pihat ja sisätilat ovat liikkumiseen kannustavia. Lapset tulisikin ottaa yhä useammin mukaan suunnittelemaan puistoja sekä päiväkotien ja koulujen pihoja. Kaikkien koulujemme tulee olla Liikkuvia kouluja.

Mitä sitten tapahtuu, kun kasvamme ja vanhenemme? Moni lopettaa pitkäaikaisen harrastuksensa yläasteella. Syynä on usein harrastuksen muuttuminen liian kilpailulliseksi, harjoitusmäärien kasvaminen ja harjoitusmaksujen kallistuminen. Enemmän tarvittaisiin matalan kynnyksen ryhmiä, joissa treenikerrat ja –maksut ovat kohtuullisia, ja joissa saa harjoitella myös ilman menestymispaineita.

Korkeakoulupaikkakunnalle muutettaessa vanhat joukkueet ja muut jäävät taakse, ja uusiin voi olla iso kynnys lähteä mukaan. Työelämässä ja ruuhkavuosina vähäisen liikkumisen syiksi luetellaan usein kiire ja harrastusten yhdistämisen vaikeus työhön ja perhe-elämään. Seniori-iässä taas liikuntapaikat voivat olla vaikeasti saavutettavissa ja sopivia liikuntamuotoja voi olla vaikeampi löytää.

Ratkaisuni näihin on ennen kaikkea siinä, että yhä useampi oppii liikunnallisen elämäntavan lapsena. Nostetaan varhaiskasvatuksen osallistumisastetta ja lisätään liikunnallisia sisältöjä päiväkodeissa ja kouluissa. Huolehditaan, että Turusta löytyy kaiken ikäisille ja tasoisille sopivia harrastusryhmiä. Sellaisiakin, joissa nuorena voi harrastaa ilman kilpailupaineita. Opiskellessa penkkejä tulee kulutettua todella paljon, ja moni istuu paljon enemmän kuin terveyden kannalta olisi hyvästä. Erilaiset säädettävät sähkötyöpisteet niin luentosaleissa kuin kirjastoillakin olisivat hyvää vaihtelua ainaiseen istumisasentoon. Työikäisten liikkumisessa työnantajien tuki on tärkeä. Myös perheiden yhteiset liikkumismuodot ja koulujen iltapäivissä tapahtuva harrastaminen vähentäisivät eriaikaista kyyditsemisrumbaa harrastuksiin ja jättäisivät näin enemmän aikaa yhdessäololle ja aikuisten liikunnalle. Senioreiden kohdalla pitää huolehtia hyvistä kulkuyhteyksistä esimerkiksi uimahalleihin ja ohjatuista liikuntatunneista, jolloin saa tukea sopivien liikkeiden löytämisessä.

Maakuntauudistuksen jälkeisissä kunnissa vapaa-aika ja liikunta nousevat uudella tavalla keskiöön. Kuntapäättäjien on huolehdittava liikunnan edellytyksistä ja löydettävä keinoja myös uusien liikkujien aktivoimiseen. Laajoilla harrastajapohjilla takaamme samalla huippu-urheilun tulevaisuutta. Kenties Krista Pärmäkosken ja muiden hiihtohuippujemme meno MM-kisoissa houkuttelee turkulaisiakin laduille, kun nyt niin hienon talvinen kelikin vielä on.

Laitetaan yhdessä Turku liikkeelle ja voimaan paremmin!

 

Janika Takatalo