Olen Janika Takatalo - kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu ja Turun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan (Föli) puheenjohtaja. Työskentelen parhaillaan MEP Henna Virkkusen poliittisena avustajana. Aiemmin olen työskennellyt mm. Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssilla EU-vaikuttamisen ja kansainvälisten asioiden asiantuntijana sekä eduskunnassa opetusministerin avustajana. Olen valmistunut Turun yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi, jonka lisäksi olen aloittanut valtiotieteen tohtoriopinnot. Perheeseeni kuuluu aviomies Mikko, vuonna 2021 syntynyt poika sekä kaksi pientä koiraa. Olen mukana politiikassa rakentaakseni vahvaan talouteen, sivistykseen, tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja kestävään kehitykseen pohjaavaa yhteiskuntaa. Yrittäjäsuvussa kasvaneen tiedän, että talouden ja työllisyyden on kuitenkin ensin oltava kunnossa, jotta kaikki muu hyvä yhteiskunnassa on mahdollista toteuttaa.

Miten minusta tuli minä?

Synnyin 1990-luvun laman keskelle Saloon, kolmilapsisen perheen esikoiseksi. Isäni suunnitteli Nokialla matkapuhelimia ja äitini toimi sukuni yrityksessä taloushallinnon tehtävissä. Lama-aika ei ollut helppoa kenellekään, eikä etenkään yrittäjille, mutta näin, että tekemällä kovasti töitä ja vetämällä yhtä köyttä saattoi pärjätä. Olin jo silloin kova huolehtija ja vastuunkantaja. Muistan päiväkodissa katsoneeni siskoni perään jopa siinä määrin, että hoitajat muistuttivat minulle, että minunkin piti osata olla lapsi ja leikkiä.

Opin lukemaan viisivuotiaana, jolloin kuulemma tokaisin, että ”nyt kukaan ei voi enää huijata mua”. Olen ollut innokas lukemaan siitä lähtien. Kirjastot tulivat jo lapsesta pitäen tutuksi. Muistan lukeneeni myös isoisäni eri lehtiin kirjoittamia mielipidekirjoituksia, jotka sytyttivät minussa kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin. Muutoin perheeni ei ole ikinä ollut erityisen poliittinen.

Lapsena pärjäsin koulussa hyvin ja harrastin aktiivisesti yleisurheilua. Menestyminen vaati kummassakin ahkeruutta ja päättäväisyyttä. Osallistuin koulussa monenlaiseen toimintaan, olin esimerkiksi oppilaskunnan puheenjohtaja ja tukioppilas. Urheilussa polvivammat siirsivät minut lopulta kilpailun parista valmentamiseen, mutta liikuntaa en ole jättänyt. Lenkkeilen ja käyn salilla edelleen omaksi ilokseni.

Lukion jälkeen muutin Turkuun opiskelemaan valtio-oppia. Yliopistolla tempauduin täysillä mukaan opiskelijatoimintaan. Opiskelu-urallani olen toiminut mm. Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana ja edustajistossa sekä tiedekuntajärjestöni Indexin puheenjohtajana. Samalla olen osallistunut kokoomuksessa toimintaan niin paikallis-, piiri- kuin valtakunnankin tasolla. Kunnallisen vaikuttamisen parissa olen nuoresta iästäni huolimatta ollut jo noin 15 vuotta, aina nuorisovaltuustoajoista lähtien.

Töitä olen ollut kova tekemään pienestä pitäen. Sukumme yrityksessä olen ollut äidin apuna jo alakouluikäisenä ja ensimmäisen kunnon kesätyöni sain 13-vuotiaana Somerolta mainoslahjayrityksestä. Sen jälkeen ovat kaikki kesät kuluneet erilaisissa hommissa aina lastenhoidosta tehdastyöhön, kunnes sain ensimmäisen vakituisemman työpaikkani Salon Suomalaisesta kirjakaupasta lukiolaisena. Olen aina käynyt opintojen ohella töissä - ensin kirjakaupan myyjänä neljä vuotta, sitten lastenvaatekaupassa pari vuotta, kunnes olen alkanut siirtyä oman alani töihin valmennuskurssiyritykseen ja siitä ylioppilaskuntaan ja eduskuntaan. Perustin myös opintojeni loppuvaiheessa oman toiminimen, jonka kautta olen tarjonnut osaamistani erilaisissa viestintätehtävissä ja luennoimalla.

Opinnoissani olen syventynyt etenkin poliittisiin järjestelmiin, kuten Suomen eduskuntaan ja Euroopan unioniin. Kandidaatin tutkielmani tein opiskelijapolitiikasta Turun yliopiston ylioppilaskunnassa ja graduni tein 2010-luvun ministerien erityisavustajista. Väitöskirjaani teen politiikan taustapelaajista ja heidän vaikutuksestaan poliittiseen prosessiin. Minua on aina kiinnostanut ymmärtää vaikuttamisen dynamiikkaa hieman pintaa syvemmältä. Olen myös opiskellut painottaen talous- ja yrittäjyysasioita kauppatieteiden sivuaineella sekä sosiaalipuolen asioita sosiaalityötä ja sosiaalipolitiikkaa opiskelemalla. Paras politiikan korkeakoulu on kuitenkin ollut tähän mennessä se, kun toimin opetusministerin avustajana eduskunnassa.

Politiikka on vienyt minut mennessään. Ajattelen, että politiikka on konkreettisia asioita ympärillämme – kouluja, katuja ja kirjastoja. Se on myös abstraktimpia asioita kuten turvallisuuden tunnetta. Haluan vaikuttaa siihen ympäristöön, jossa toimin. Mielestäni asiat ja paikat on jätettävä aina parempaan kuntoon, kuin missä ne itse saa. Olen sisuuntunut kohtaamistani epäkohdista ja näkemistäni vääryyksistä. Nuorena naisena vastuullisissa tehtävissä saa usein rikkoa ennakkoasenteita ja pitää tasa-arvonäkökulmaa yllä. Olen myös huolissani maapallon kantokyvystä ja koetan ajatella valintojani sen mukaan. Olen ollut esimerkiksi jo yli kymmenen vuotta kasvissyöjä.

Uskon siihen, että ihmisistä kertoo paljon se, kuinka he kohtelevat muita, erityisesti heikommassa asemassa olevia. Uskon myös siihen, että kova työ palkitaan. Haluaisin, että minut joskus muistetaan aikaansaavana, sydämellisenä ja vastuullisena ihmisenä.

Lapsen saaminen oli tietysti ihana käännekohta elämässä. Se teki monet arjen peruspalvelut entistä merkityksellisemmiksi aina neuvolasta varhaiskasvatukseen. Se myös vahvisti sitä, että ei ole aivan samantekevää, minkälaisia päätöksiä tämän päivän päättäjät tekevät. Haluan rakentaa maailmaa, jossa lasten ja nuorten on hyvä olla nyt ja tulevaisuudessa.

JOS ON KERRAN ÄIDIKSI SYNTYNYT

Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.

-Anne-Mari Kaskinen –