Julkaistu Verkkouutisissa bloginani 20.2.2021
Hallituksen esitys perhevapaista on laiha lohtu
Perhevapaauudistusta on saatu odottaa jo aivan liian pitkään. Kokoomuksesta asia ei ole ollut kiinni, sillä aihe on ollut meille prioriteetti ja pitkäjänteisen työn kohde jo vuosikausia. Sain itse aitiopaikalta seurata viime hallituskaudella aihetta koskevia neuvotteluja, kun toimin silloisen opetusministerin ja kokoomuksen neuvottelijan Sanni Grahn-Laasosen avustajana. Pettymys oli karvas, kun uudistus lopulta kaatui muun muassa kotihoidontukikysymyksiin keskustan toimesta.
Pettymys oli myös vahvasti läsnä tällä viikolla, kun nykyinen hallitus sai perhevapaaesityksensä ulos. Malli ei ole kokonaisuudistus, sillä esimerkiksi juuri tuo kotihoidontuki oli rajattu tällä kertaa kokonaan ulos neuvotteluista. Pienen sulattelun jälkeen olen kuitenkin iloinen, että tärkeä uudistus nyt vihdoin etenee ja siinä on yksilöiden näkökulmasta monia positiivisia edistysaskeleita. Yhteiskunnan näkökulmasta malli on kuitenkin monelta osin kestämätön, sillä se lisää valtavasti kuluja eikä esimerkiksi vaikuta työllisyyteen positiivisesti. Kokonaisedun mukaista olisi, että malli huomioisi niin tasa-arvon, työllisyyden kuin varhaiskasvatuksen vahvistamisenkin.
Ilon pilkahduksia perhevapaaesityksessä on esimerkiksi ansiosidonnaisen vanhempainrahakauden pidentyminen etenkin isien osalta, joustavuuden lisääntyminen kun perhevapaita voi pitää pätkissä ja erilaisten perheiden tuominen muiden kanssa samalle viivalle. Tasa-arvon osalta jää nähtäväksi, toteutuvatko ylevät tavoitteet, sillä vaikka isien kiintiötä on pidennetty, heidän on yhä mahdollista siirtää leijonanosa vapaistaan äidin käytettäväksi. Todellinen tasa-arvo-ongelma liittyy myös kotihoidontukeen, jonka on tutkittu pitävän etenkin maahanmuuttajat ja vähemmän koulutetut naiset vuosikausia kotona heikentäen esimerkiksi heidän tulevia eläkkeitään.
Hallituksen esittämän uudistuksen kustannukset ovat 80 miljoonaa euroa, josta valtaosa jää yritysten ja työntekijöiden maksettavaksi sivukulujen kautta. Tämä taas ei vähennä perheellistymisikäisten naisten syrjintää työmarkkinoilla niin kauan, kuin kulut eivät jakaannu tasaisesti työnantajien kesken eivätkä miehet pidä yhtä pitkiä vapaita kuin naiset. Juuri tähän uudistuksella piti tarttua. Tulopuolikaan ei uudistuksessa työllisyyden heikentymisen takia lisäänny, mikä nykyisessä taloustilanteessa on täysin vastuutonta.
Olisi parempi, jos perhevapaat jaettaisiin lähtökohtaisesti puoliksi ja myös kotihoidontuen pituudesta voitaisiin puhua. Joustoa malliin tarvittaisiin vielä nykyistäkin enemmän, sillä työelämä muuttuu ja tietotyössä esimerkiksi osapäiväinen hoitovapaa voisi helpottaa monen elämää. Silloin töitä voisi tehdä vaikka tarpeen mukaan muutaman tunnin päivässä ilman, että tuki heti tippuu minimiin. Kaikkea ei ratkota lainsäädännöllä, vaan myös työpaikoista voidaan tehdä perheystävällisempiä monin keinoin. Tekoja tarvitaan myös varhaiskasvatusjärjestelmän saavutettavuuden parantamiseksi, sillä moni vanhempi ei pääse palaamaan työhön, jos läheltä ei saa päivähoitopaikkaa kun sitä tarvitsee.
Naisen tulot laskevat tutkimusten mukaan lapsen saannin jälkeen jopa pysyvästi 20 prosenttia. Ensi vuonna kolmekymmentä vuotta täyttävänä naisena keskustelut perheellistymistoiveiden ja uran yhteensovittamisesta ovat kivuliaankin tuttuja. Jos Suomeen halutaan lisää vauvoja, tulee harppauksia tasa-arvossa ottaa vielä paljon enemmän. Myös isien tulisi nousta barrikadeille oikeuksiensa puolesta, sillä perheissä, joissa isät käyttävät enemmän vapaitaan, erotaan vähemmän ja lasten ja isän suhteesta tulee läheisempi.
Hallituksen perhevapaaesitys on askel oikeaan suuntaan, mutta huutaviin tarpeisiin nähden se on laiha lohtu. Toivottavasti laajasti nyt esiin nostettuja ongelmia huomioidaan lausuntokierroksen aikana ja esitystä niiltä osin vielä muutetaan. Tasa-arvon aidosta lisääntymisestä hyötyy koko yhteiskunta.
Janika Takatalo
