Julkaistu Verkkouutisten blogina 20.11.2021
Huomio lasten oikeuksiin myös uusilla hyvinvointialueilla
Tänään 20.11. vietetään lapsen oikeuksien päivää, jonka tarkoituksena on edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Tämän vuoden erityinen teema on lapsen oikeus hyvään kohteluun. Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia, mutta valitettavasti ne eivät vielä jokaisen pienen kohdalla toteudu.
Korona-aika on pahentanut monien perheiden hätää ja lasten kaltoinkohtelusta on tehty yhä enemmän havaintoja. Sydän surusta itkien luin mm. tuoretta uutisointia vanhempiensa pahoinpitelemästä varsinaissuomalaisesta vauvasta, joka ei ollut valitettavasti tälläkään kertaa yksittäistapaus. Onneksi yhteiskunta on kehittänyt turva- ja toimintamekanismeja vastaavia tilanteita varten ja terveydenhoitajan sekä lastensuojelun valppaalla toiminnalla lapsi saatiin lopulta turvaan. Silti kaikkia lapsia ei saada ajoissa pelastettua, vaan lapsuus voi kulua hyvinkin huonoissa ja traumaattisissa olosuhteissa.
Ensi vuoden alusta toimintansa aloittavat hyvinvointialueet tulevat vastaamaan monista lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tukevista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, kuten neuvoloista, synnytyksistä ja lastensuojelusta. On äärimmäisen tärkeää, että palveluketjut toimivat ja apua saa oikea-aikaisesti sekä riittävän läheltä matalalla kynnyksellä. On myös tärkeää, että asukkaita kuullaan ja esimerkiksi nuorten osallisuus on kunnossa.
Tulin itse tänä vuonna ensimmäistä kertaa äidiksi ja siten kokemusta esimerkiksi raskauteen, synnytykseen ja vauva-arkeen liittyvistä palveluista on kertynyt. On ollut pieni järkytyskin huomata, miten pienillä resursseilla tätä tulevaisuuden kannalta tärkeää työtä tehdään. Koronan aiheuttama vauvabuumi on toki tuonut omat paineensa palveluihin ja myös se, että terveydenhoitohenkilökuntaa on ollut sidottuna koronaan liittyviin tehtäviin. Meilläkin kätilöt tekivät tuplavuoroja, synnytysvuodeosasto oli aivan piukassa, neuvolan kotikäynnit oli peruttu ja terveydenhuollon henkilökuntaa oli vaikea tavoittaa puhelimitse. Onneksi omalla kohdallamme kaikki sujui hyvin eikä erityisempää tukea tarvittu, mutta en voi olla miettimättä perheitä, joissa kohdattiin isompia haasteita tämän tilanteen keskellä.
Ihan jo muiden silmissä pienilläkin asioilla voi olla väsyneessä vauvaperheessä paljon merkitystä sekä suuria kerrannaisvaikutuksia yhteiskunnan tasolla. Saako esimerkiksi imettämiseen tukea, jos se ei lähde sujumaan? Onko kotiin mahdollista saada apua, jos omat voimat meinaavat loppua? Onko vertaistukiryhmiä tai tukipuhelimia kriisejä kohdanneille? Jos lapsia ja perheitä ei tueta varhaisessa vaiheessa, tulevat ongelmat yhteiskunnalle moninkertaisina takaisin myöhemmässä vaiheessa. Raskaassa elämäntilanteessa apua ei välttämättä myöskään jakseta lähteä itse hakemaan ja etenkin, jos palvelut ovat siroteltuina eri sektoreille ja paikkoihin. Siinä kärsivät ennen kaikkea lapset.
Yksi hyvä keino lapsen oikeuksien toteutumiseen uusilla hyvinvointialueilla on perhekeskusmallin kehittäminen ja vakiinnuttaminen. Perhekeskukset tarjoavat kaikki lapsiperheen hyvinvointipalvelut “yhdeltä luukulta” niin paikan päällä, verkossa kuin kotonakin. Aiemmin erillään toimineet palvelut, kuten vaikkapa neuvola, perhetyö, psykologit, terapeutit ja sosiaalityö, yhdistyvät perhekeskuksessa tiiviiksi verkostoksi. Perhekeskuksissa asiakkaan tilanne nähdään kokonaisuutena ja yhdellä käynnillä saadaan hoidetuksi useampia asioita. Toinen äärettömän tärkeä kokonaisuus on terapiatakuun käyttöönotto hyvinvointialueilla, jotta etenkin nuorten mielenterveysongelmia voidaan tasa-arvoisesti ja riittävän nopeasti hoitaa.
Usein kun puhuu lasten hyvinvoinnista, saa eteensä kysymyksen, että entäs vanhukset sitten? Myös ikäihmisten palvelut ovat tulevilla hyvinvointialueilla tärkeitä, mutta ne ovat toisen kirjoituksen paikka. Lisäksi lapsiin ja nuoriin panostaminen on tulevaisuuteen panostamista, sillä ilman hyvinvoivia lapsia ja nuoria tänään, ei meillä ole hyvinvoivia aikuisia huomenna. Silloin ei myöskään ole työlle tekijöitä eikä veroille maksajia. Ja niillä taas hoidetaan esimerkiksi vanhusten palvelut. Jos perheet jätetään yksin selviytymään, ei lupaavasti kasvuun lähtenyt syntyvyyskään välttämättä jatku kovin kauaa näin hyvänä ja silloin huoltosuhteemme ajaa yhä kohti pahempaa kriisiä.
