Hyvät kuulijat,

olemme täällä tänään lisätäksemme tietoisuutta ja osoittaaksemme solidaarisuutta sille, mitä Myanmarissa tapahtuu. Rohingya-kansan kohtalo on inhimillisesti katsoen hirveä. Heimon syrjintä on jatkunut vuosia, kärjistyen usein väkivaltaisuuksiksi. Nyt olemme saaneet nähdä satelliittikuvia, joissa näkyy, miten kokonaisia Rohingya-kyliä on poltettu maan tasalle viime viikkoina. Kyse on yli miljoonaa ihmistä koskevasta humanitaarisesta kriisistä ja etnisestä puhdistuksesta. Emme voi sulkea silmiä kanssaihmisten kärsimyksiltä.

 
Monelle asia voi tuntua täältä Suomesta katsottuna kaukaiselta. Miksi juuri minun tulisi kiinnostua Kaakkois-Aasian tilanteesta? Mitä minä voin tehdä? Kansainvälinen herääminen tilanteeseen on ollut valitettavan hidasta. Suomessa YLE ja muutama muu taho ovat uutisoineet asiasta, mutta muuten asia on jäänyt aktiivisten kansalaisten ja järjestöjen harteille. Suuren yleisön tietoisuuteen tilanteen ei vielä voi sanoa nousseen. Siksi tämä tapahtuma Turun kävelykadulla tänään on tärkeä. Kiitos järjestäjille ja osallistujille tämän mahdollistamisesta. Yhteinen tavoitteemme on tukea Rohingya-kansaa, ja nostaa heidän äänensä kuuluviin.

 
Jokainen meistä voi tehdä jotain omissa rooleissamme. Yksi helppo tapa on allekirjoittaa vetoomus Amnestyn sivuilla. Siinä vaaditaan, että hyökkäys rohingyoja vastaan pysäytetään välittömästi ja humanitaarisille toimijoille, YK:lle, riippumattomille toimittajille ja ihmisoikeustarkkailijoille varmistetaan vapaa ja esteetön pääsy Rakhinen osavaltioon, ja että heidän turvallisuutensa taataan. Voimme myös pitää asiasta ääntä omissa yhteisöissämme. Paljon on merkitystä silläkin, miten ja kuinka paljon toimittajat asiasta kirjoittavat.

 
Kansainvälinen yhteisö pyrkii yleensä osallistumaan kriisien ratkaisuun. Käytännössä työ on hankalaa, sillä harvoin vallitsee täysi yksimielisyys maiden välillä siitä, mitä toimintatapoja olisi käytettävä. Usein kansainvälinen apu paikallisten ja alueellisten kriisien ratkaisussa on kritiikin kohteena – koetaan, että ei ole toimittu tarpeeksi aktiivisesti ja päättäväisesti. Valtioiden rinnalla tilannetta selvittämässä ovat nykyään myös erilaiset riippumattomat rauhanvälitysjärjestöt.

 
Turun nuorisolautakunnan puheenjohtajana haluaisin nostaa esille vielä nuorten näkökulman asiaan. Kun mietimme suuria rauhanrakentajia, yleensä ensimmäisenä tulevat mieleen monet ansiokkaat vanhemmat miehet, kuten rauhannobelisti Martti Ahtisaari. Harvoin ajatellaan nuoria konfliktien ratkaisijoina, vaikka pitäisi. Tällä hetkellä maailmassa on historian suurin nuorten sukupolvi. Joka neljäs maailman yli seitsemästä miljardista ihmisestä on 10-24 -vuotias. Kestävää rauhaa tai yhteiskuntaa on vaikea saavuttaa ilman kaikkia sukupolvia.

 
Jotta voimme ehkäistä maailman konflikteja, meidän tulee panostaa hyvinvointiin, koulutukseen ja sananvapauteen. Rohingya-kansalta nämä ovat katkolla, ja meidän tulee toimia tilanteen muuttamiseksi. Meidän on saatava hiljaisten ääni kuuluviin.