Tasa-arvo on kaikkien asia: trans- ja äitiyslaki voimaan pian

Elämme vielä kaukana todellisuudesta, jossa ihmisoikeudet olisivat itsestäänselvyys. Tai jossa todellinen tasa-arvo toteutuisi. Olen kuitenkin nähnyt muutoksen, josta on tullut meille n. 20–30 -vuotiaille sukupolvikokemus. 2000-luvulla varttuneet ovat kasvaneet aina vain liberaalimpaan yhteiskuntaan.

 

Tämä ei toisaalta ole mikään uusi juttu. Nuori sukupolvi on ennenkin ravistellut konservatiivista ja epätasa-arvoista yhteiskuntaa. Hippiliike vastusti sotaa ja edisti rauhan aatetta. Ehkäisyn vallankumous ja e-pillerien keksiminen vapautti naiset. Kettutarhaiskut herättivät mielenkiinnon eläinten oikeuksia kohtaan. Kaikki omalla tavallaan aikakauttaan eteenpäin sysääviä voimia.

 

TAHDON -kampanja pani liikkeelle täysin uuden tavan osallistua politiikkaan ja viedä tasa-arvon sanomaa eteenpäin. Nekin nuoret, joille perinteinen puolueiden kautta vaikuttaminen tuntuu vieraalta, lähtivät mukaan innostavan asian puolesta. Tänä viikonloppuna Pride -kulkue kerää Helsinkiin taas useita kymmeniä tuhansia osallistujia.

 

Myönnän, että en ymmärtänyt liikkeen merkitystä alkuun. Monen muun tapaan ajattelin, että asia ei koske minua ja siksi minulla ei olisi sille juuri mitään annettavaa. Olin väärässä. Minulle yhdenvertaisuus on tärkeä arvo. On aina ollut. Sukupuoli, ikä, seksuaalinen suuntautuminen tai sosiaaliset lähtökohdat eivät saa määrittää ihmisen tulevaisuutta. Ne eivät saa myöskään vaikuttaa siihen, miten ihminen kohdataan ja miten häneen suhtaudutaan. Jokainen tulee hyväksyä yksilönä sellaisena kuin on.

 

Olen iloinen, että äitiyslaki keräsi vaadittavat 50 000 allekirjoitusta ja tulee eduskunnan käsittelyyn. Lakimuutos mahdollistaisi naisparien vanhemmuuden tunnustamisen jo neuvolassa. Toinen tärkeä askel olisi translain muutos. On epäinhimillistä vaatia sukupuoltaan korjaavalta sterilisointia tai muuta osoitusta lisääntymiskyvyttömyydestä. Oman ilmoituksen pitäisi riittää juridisen sukupuolen vaihtamiseksi. Suomi on saanut tästä huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä. Pohjoismaista enää Norjassa lisäksemme on voimassa tämä 70 -luvulta peräisin oleva kirjaus. Muista Euroopan maista esimerkiksi Espanja, Saksa ja Iso-Britannia eivät vaadi lisääntymiskyvyttömyyttä.

 

Ei yksinkertaisesti ole ainuttakaan hyvää syytä kohdella ihmisiä lain edessä eri tavoin seksuaalisen suuntautumisen takia. Kyse on perusoikeuksista. Lakimuutokset olisivat valtavan suuri asia niille, joita ne koskevat, muille niistä ei olisi mitään haittaa. Kysymys kuuluukin, kuinka kauan vielä menee, että uudistetut lait saadaan voimaan?

 

Ihanaa ja rakkaudentäyteistä Pride -viikonloppua kaikille!

 

Janika Takatalo